Vaajakosken maisemissa
Tässä se yrittää tulla. Pulpahtaa nettiavaruuteen. Hypähtää ruudulle. Muiden katsottavaksi. Vieraiden luettavaksi. Uusi blogini. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun luon blogia. En tiedä onko viimeinen. Aikaisemmat blogit ovat vain unohtuneet pölyttymään jonnekin triljoonien ja taas triljoonien bittien sekaan. Olen ne sinne kadottanut iäksi. Uusi ei muistele vanhoja eikä vanha muista edes niiden salasanoja tai nimiä. Ne ovat tuntemattomia, unohtuneita tekstejä menneestä. Pysykööt siellä.
Tämä blogi on monta palaa elämääni. Tämä kertoo harrastuksistani – kirjoittamisesta, valokuvaamisesta, lukemisesta, peleistä, kesyrotista, postcrossingista, elokuvista, käsitöistä ja kaikesta, mikä milloinkin minua alkaa insprioida. Blogini ei unohda perhettäni eikä rakkaita kesyrottiani – sen tulette näkemään. Blogissa on esillä myös elämäntaparemonttini – sairaudet, terveys, ruokavalio ja liikunta. Yritän kirjoittaa näistä ja toivon, että osaatte luovia täällä kiinnostuksienne mukaan. Siis varsin sekalaista silppua luvassa.
Ihminen on luotu tekemään. Jos ihminen opiskelee tai käy työssä, se rohmuaa ison palasen hänen päivästään. Minunkin päivästä työssä käynti ja mahdollinen tuleva oppisopimus näyttelee suurta merkitystä. Tämän vuoksi en voi sanoa, etteikö työskentely myyjänä kierrätyskaupassa näkyisi teksteissäni. Koittakaa kestää. Se on arkea. Se on minulle haasteellista, sillä olen aloittanut tässä uudessa työpaikassani vasta hiljattain.
Minä olen tytär, sisko, nainen, äiti ja vaimo. Ikää minulla on 40 ja risat. Minulla on perhe, johon kuuluu mies ja kolme teini-ikäistä yhteistä lastamme. Niin ja ne kesyrotat, vaihteleva määrä – tällä hetkellä seitsemän piuhapyllyistä tyttörottaa. Elämässä riittää haastetta. Mies kyynärsauvoineen ja nuoret omine vaatimuksineen. Siihen sekaan kun heitetään minun sairauteni – kilpirauhasen vajaatoiminta, paniikkihäiriö, masennus, dissosiaatiohäiriö, ahdistuneisuushäiriö, ylipaino ja vasta jokunen aika sitten diagnosoitu kakkostyypin diabetes – sekä työni, elämäntaparemonttini ja harrastukseni, monen kirjava soppa on valmis. Haluan täällä kertoa tästä kaikesta.
Toivon, että minulle siunaantuu edes joitakin lukijoita. Luulisin jokaiselle löytyvän tästä paletista jotakin. Suurimmat asiat tällä hetkellä, jotka vaikuttavat elämääni, ovat elämäntaparemonttini ruokavalioineen ja liikuntoineen, työni sekä perhe rottineen kaikkineen. Harrastan muita rakkaita harrastuksiani aina, kun ennätän. Olen varsin lapsenmielinen ja omalaatuinen nainen, sillä pidän peleistä. Tykkään takoa ”pleikkaria”, kikkailla korttipeleillä ja leikkisästi liikehtiä lautapeleillä. Elokuvista suosikkejani ovat trillerit ja kauhuleffat – mitä pelottavampi sen parempi. Miten ennätän tehdä tämän kaiken!? En mitenkään. Välillä tulee kuukausien tauko johonkin harrastukseen. Silti se harrastus on minulle rakas. Tiedän, että sen aika tulee taas kun aika on kypsä. Joskus teen montaa asiaa yhtäaikaa. Minut saattaa tavata sauvakävelyllä järjestelmäkamerani Nikonin kanssa musiikkia MP-soittimesta kuunnellen. Tai saatan tuijottaa leffaa ja kutoa. Kaikkia harrastuksia en pysty tekemään kuitenkaan yhtäaikaa. Varsinainen sotku siitä tulisi, jos neuloisin lenkkeillessä ja valokuvatessani kesyrotta olkapäällä keikkuen ja tablettiin samalla naputellen. Ehei, asia tai kaksi kerrallaan.
Haluan blogissani olla rehellinen itseni. Siksi kerroin jo alkuun sairauteni teille. Toivon, että jollekin on apua blogistani tai että joku inspiroituu tai saa ahaa-elämyksen luettuaan blogiani. Minulle saa myös kommentoida. Heittäkää rohkeasti ideoita. Opettakaa minua harrastuksissani ja erityisesti elämäntaparemontissani. En sitä pane pahaksi. Kiva kun tulit tutustumaan minuun. Nähdäänhän uudelleen!